Minä olen jo vuosia inhonnut juoksua. Pienenä juoksin kilpaa sekä lyhyitä että pitkiä matkoja, mutta erityisesti pitkät matkat oli aika usein melko tuskallisia. Kun en enää pärjännyt kisoissa, siirryin huojentuneena muihin lajeihin kuten kiekon heittoon. Nyt aikuisiällä olen yrittänyt useampaankin otteeseen aloitella tätä terveellistä ja halpaa harrastusta, mutta aina kun lenkkarit on saatu jalkaan ja raahauduttu ulos, kauhea puuskutus on iskenyt jo kilometrin kohdalla. Tuon epämiellyttävän tunteen vuoksi hölkkäily ei ole ollut top-listalla urheilumuodoista ja olen välttänyt sitä viimeiseen asti.
Okei, olen tainnut aloittaa juoksun liian kovalla vauhdilla ja väsynyt sen vuoksi alta aika yksikön…mutta minkäs sille voi kun haluaa heti kaikki nyt!!! :D
Haaveissä on kuitenkin siintänyt, että mielenkiintoni heräisi tätä lajia kohtaan. Tammikuussa päätin siis JÄLLEEN kokeilla juoksemista. Aloitin kuntosalin juoksumatolla hölkkäilyn alle 7 km/h vauhdilla. Yritin lähestyä lajia varoen, mutta kohta huomasin pystyväni sittenkin juoksemaan ilman kuoleman tunnetta!!! Woop woop, ihme tapahtui! En oikein tiedä nautinko kuitenkaan juoksusta, mutta pari kertaa matolla oli kyllä huippu fiilis kun jaksoin juosta ensin 20min, sitten 30min aina oikein tuntiin saakka! Jollekin tämä hehkutus voi kuulostaa huvittavalta, mutta minulle on ollut suuri saavutus päästä juoksemisen makuun!
Keväämmällä siirryin maastoon juoksemaan, kotiovelta pääsee lyllertämään suoraan järvenrantaraittiin! Aloitin jälleen lyhyillä lenkeillä niin kuin sisätiloissakin, olen pyrkinyt hölkkäilemään pari kolme kertaa viikossa. Olen myös huomannut, että ulkona tulee juostua vauhdikkaammin kuin matolla. Toukokuun alussa tavoitteenani oli, että jaksaisin juosta kevyttä vauhtia maastossa tunnin verran, ja että juoksu olisi säännöllistä. Tähän tavoitteeseen olen päässyt sikäli, että toukokuun puolessa välissä juoksin jo tunnin ja nykyään psyrin juoksemaan kaksi-kolme kertaa viikossa. Toivon, että saan pidettyä tämän rytmin myös tulevaisuudessa. Nykyään juoksen 45min lenkkejä, välillä tunnin ja hieman ylikin. Näitä pitkiä lenkkejä haluaisin lisätä, mutta jotenkin sitä pelkää jo valmiiksi, ettei ehkä jaksakkaan loppuun asti. Mutta kun kunto on kerran kehittynyt aika mukavasti viime kuukausina niin kyllä sitä saisi itseään haastaa hieman useammin.
En ole myöskään vielä oikein päässyt siihen flow-tilaan, jota välillä hehkutetaan. Se tunne, kun tuntee jaksavansa vielä vaikka kuinka kauan...ja se tunne kun nauttii juoksemisesta aidosti. Missä ne tunteet ovat? Välillä juoksu sujuu `ihan ok`, välillä taas tuntuu kovin raskaalta. Nyt kun olen ottanut sykemittarin käyttöön, on lenkit tuntuneet entistä raskaammilta. Ehkä sitä pitäisi jättää se kello taas pois...ja laskea sykkeitä. Sykkeeni juostessa on usein turhan korkeat, saan ne laskettua vasta hipsiessäni melkein kävelyvauhtia vaikka lenkin tarkoitus olisi ainakin edes hölkkä. Tässä on vielä työtä. Mutta aion vaalia tätä orastavaa ystävyyssuhdettani, toivon kipinän säilyvän ja löytäväni vielä suuria tunteita lajia kohtaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti